Juhani Sammallahden tuomariraportti Budo Nord Cupista

Lundin porukka oli jälleen kerännyt ison kasan kisaajia. Yhteensä noin 650 kilpailijaa 11 maasta takasivat sen, että kuudella tatamilla käydyissä kisoissa ei töistä ollut pulaa. Omalla matollani oli seitsemän tuomaria, olin neljän tuomarin ryhmässä, jota pyöritettiin tamamilla 40 minuutin pätkässä 2 ottelua/paikka. Muut ryhmäni tuomarit olivat Dick Johansson Ruotsista kv. lisenssillä, ruotsalainen ”trainee” ja tanskalainen käsittääkseni C-lisenssin tyttö. Kaikilla oli homma hienosti hallussa ja kommunikointi englanniksi ei tuottanut ongelmia. Ensimmäiset ottelut alkoivat 9:15 ja minun matollani viimeinen ottelu loppui 18:50.

Aamun tuomaripalaverissa ei höpisty mitään normaalista poikkeavaa. Muistutettiin säänöistä, jonka mukaan lukot olivat sallittuja C-junnuilla, mutta kuristukset ei. Ippon piti antaa jo kontrolloidusta lukosta, kun käsi oli suorana, käytännössä näin toimittiin myös B-junnujen otteluissa.

Itse otteluissa oli muutamia erikoisuuksia, joista ensimmäinen osui aamun ensimmäiseen vuoroon. Kulmassa ollessani B-junnuissa toinen ottelijoista teki jujia naamat kohti tatamia, jolloin uke nousi ylös ja tori tietenkin mukana vetäen kättä suoraksi. Mattotuomarina toiminut tanskalainen komensi mate jolloin uke pudotti torin, joka tippui mahalleen tatamiin. Mattotuomari ei ilmeisesti tajunnut mitä tapahtui, jolloin minä nousin ylös pyytämään neuvottelua, johon myös Dick vastapäätä yhtyi. Neuvottelussa ehdotin hansokumakea pudotuksesta, johon Dick kommentoi, että pudotus oli ruma ja kielletty eikä sitä voi sallia, mutta tarjosi shidoa osoittamaan kantaamme nuorille ottelijoille. No shidohan siitä tietenkin tuli, olen edelleen eri mieltä, Suomessa on lähdetty suihkuun vähemmästäkin.

Päivän poikkeuksellisin ottelu oli viereisellä tatamilla, jota seurasin tauolla, kun Sampsa Koivulahti otteli sarjansa finaalissa. Vastustajan nenä aukesi ottelun aikana ja siihen laitettiin luonnollisesti tuppo. Paikattu ottelija otti Sampsasta wazarin ja tuppo tippui ja nenää korjailtiin uudestaan. Tuppo kesti nenässä, mutta 19 sekuntia ennen loppua se alkoi vuotaa niin, että kilpailija joutui pyyhkimään verta käsiinsä. Tuomari kutsui lääkärin paikalle ja julisti Sampsan voittajaksi. Laidalla seurannut Hollannin kannustusjoukko ei ollut varsinaisesti tyytyväinen ratkaisuun ja kehotti ottelijaa jäämään matolle, mutta lekurit raahasivat hänet paikattavaksi. Lopputuloksena tuomarivaihdon aikana reunalla huutaneet ottivat suoja-alueesta tataminpalan ja käänsivät sen ottelualueelle. Tapausta setvittiin vastaavan tuomarin johdolla, mutta ainakaan näkyvämpää seurausta tilanteella ei ollut. Toinen maton kääntäneistä otteli ensimmäisen ja viimeisen ottelunsa matollani noin 15 minuuttia tapauksen jälkeen. Hollantilainen sai myös pitää hopeamitalinsa, hän ei itse tosin tehnytkään mitään sopimatonta.

Viime vuotisessa raportissani mainittu hernepussisekoilukin sai jatkoa. Olin keskellä isojen B-poikien finaalissa, jossa mentiin jatkoajalle. Jatkoajan lopussa tuli heittosuoritus, jonka arvioin yukoksi, mutta samalla tipahti hernepussi ottelijoiden päälle. Heitetty kaveri luonnollisesti protestoi yukoani, joten kutsuin tuomarit neuvotteluun. Kysyin tuliko suoritus ennen aikaa, mutta eihän sitä kukaan tiennyt, koska katsoivat heittoa eivätkä kelloa. Hernepussillahan kestää lennossa pari sekuntia (joku fyysikko voi laskea, mitä 8 metrin kaari kestää). Totesimme, että yuko on ok, eikä vaikuta tilanteeseen, kun valkoinen olisi voittanut henteilla joka tapauksessa. Eli yuko säilyi ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Ylipäätään koko kilpailun ajan oli havaittavissa, että lama-aika oli tyhjentänyt Ruotsin shido-varastot, koska niitä jaettiin äärimäistä säännöstelyä noudattaen. Ainoastaan lahkeesta tarttumiset otettiin pois tehokkaasti. Lama vaikutti myös siihen, että ilmastointia käytettiin säästeliäästi. Ilma oli huono jo kolmelta ja illalla pelkästä kosteudesta tuli hiki. Tuomarin näkökulmasta tapahtuma oli kuitenkin erinomaisen onnistunut: osaavat toimitsijat, tarpeeksi tuomareita, ruoka oli hyvää. Päivä tietenkin oli pitkä ja kahvi aikamoista kuraa, mutta nehän eivät menoa haitanneet.

Uutiskategoria

Jaa Facebookissa