Sillisalaattia

Kiireinen syksy on jättänyt monet asiat syrjemmälle. Niinpä myös blogiin on valitettavasti tullut parin kuukauden tauko. Käsittelenkin tällä kertaa sillisalaattimaisesti muutamia asioita, joista osa oikeastaan ansaitsi oman bloginsa, mutta ehkäpä ensi vuonna sitten syvennän joitain aiheita.

Valmennuspuolella syksy on ollut muutosten aikaa. Penkin alle menneitten olympialaisten jälkeen, olympiakomitea on uusinut kasvojaan ja sille on valittu uusi puheenjohtaja ja hallitus, joka aloitti toimintansa marraskuun loppupuolella. Jo tätä ennen olympiakomitean suunnalta oli viestitty lajiliitoille,  että jotain uutta ja uskottavaa näkökulmaa olisi nyt löydyttävä. Tämä kävi judolle mainiosti, sillä saman kaltaisia aatoksia myös valmennusjohdolla oli: ”Tekemällä niin kuin tähän asti, pärjäämme niin kuin tähän asti”, oli päävalmentaja Jaakko Saaren kiteytys tilanteesta. Siksi valmennusvaliokunta teki ”uskottavan suunnitelman” seuraavalle olympiadille. Sen perusajatus oli mahdollistaa huipuille panostaminen judoon ammattimaisesti ja luoda mm. riittävän pitkillä ulkomaan leirityksillä sellaiset olosuhteet harjoittelulle, että niissä ei jäätäisi kakkoseksi muille. Tämä vaatii luonnollisesti rahaa, ja sitä pitää tulla niin olympiakomitealta kuin judoliitonkin toimenpitein. Päätökset tuista tulevat piakkoin. Judoliiton etu olisi saada tähän ryhmään mahdollisimman monia judokoita, mutta päätös on lopulta olympiakomitean.

Valmennuksessa tapahtuu vuoden vaihteessa myös henkilöstövaihdoksia. Otto Favén siirtyy Tampereen akatemiavalmentajaksi, siellä jo työskentelevän Tapio Mäntymäen lisäksi. Otto myös jatkaa U18 -maajoukkuevalmentajana. Pitkän ja hienon kilpailu-uran sotilaiden MM-pronssiin joulukuussa päättänyt Jaana Sundberg aloittaa Päijät-Hämeen akatemiavalmentajana. Ja uutena tiimiin astuu myös oto-valmentajan tittelillä U21- joukkueen valmentajana Markus Pekkolan aisaparina aloittava Antti Renko. Ensi vuoden puolella tutkitaan mahdollisuuksia perustaa uudelleen valmennuspäällikön tehtävä. Valmennusta johtavalle, koordinoivalle ja suunnittelevalle ihmiselle on katsottu jo vuosia olevan tarvetta, mutta resursseja tähän ei valitettavasti ole ollut. Se onko niitä jatkossakaan, riippuu monista asioista, eikä päätöstä ole siis vielä tehty. Uskon kuitenkin, että valmennuspäällikkö toisi mukanaan lisää laatua valmennukseen ja vapauttaisi nykyisiä valmentajia tekemään entistä enemmän käytännön valmennustyötä.

Vyökoerintamalla siirrytään vuoden vaihteessa judoliiton oman vyökoekomission aikaan. Siirtymäkauden järjestelyt ovat sujuneet mainiosti Dan-kollegion puheenjohtajan Peter Mickelssonin kärsivällisellä avustuksella ja uskon muutoksen sujuvan melko kivuttomasti. Uuden vyökoekomission jäsenet on alustavasti valittu. Varsinainen järjestäytyminen komissiolla on kuitenkin vasta tammikuun puolivälissä. Vaikka kokoonpanon julkistaminen on sovittu tehtävän vasta joulun välipäivien aikana, teaserina voisin kuitenkin todeta että komission jäsenet jakautuvat alueellisesti melko hyvin Suomen kartalla, vyöarvojakauma on 3.-6. dan ja mukana on runsaasti kokemusta eri judon osa-alueilta, myös vyökoetoiminnasta.

Kävin joulukuun alussa edustamassa Suomea EJU:n vuosikokouksessa. Itse kokous, joka alkoi muuten hiljaisella hetkellä EJU:n kunniajäsenen Kaj Lindbergin muistoksi, meni tiukan käsikirjoituksen mukaan. Puheenjohtajana jatkaa seuraavankin olympiadin venäläinen Sergei Soloveychic. Uusittujen EJU sääntöjen mukaan puheenjohtaja valitsee tiiminsä ja koska puheenjohtajalle ei ollut vastaehdokkaita, oli muu hallitus käytännössä myös ennalta valittu. Uutena EJU:n toiminnanjohtajana aloittaa muuten Venäjän edellinen päävalmentaja, italialainen Enzio Gamba. Vaikka itse kokous ei paljoa antanut, sen sijaan epäviralliset keskustelut veivät moniakin asioita eteenpäin.  Sain vielä kerran selvityksen Tampereen Eurooppa cupin lopettamisen syistä (tiivistäen liian vähän osanottajia liian monena vuonna peräkkäin), selvittelin mahdollisuuksia saada muita EJU- tapahtumia Suomeen (mahdollisuudet ovat hyvät, sillä kadettien EM-kisajärjestelyt olivat hyvä työnäyte) ja erityisesti pohjoismaisten kollegojen kanssa keskusteltiin monista asioista. Kokouksessa myös esiteltiin uusia sääntöjä ja perusteluita niiden käyttöönotolle. Perusteet voisi tiivistää kahteen: ensinnäkin halutaan lisää näyttävyyttä ja samalla vähemmän shidosporttia sekä toisekseen edelleen yksinkertaistamalla sääntöjä helpottaa lajin seurattavuutta myös ei-judokan silmin. EJU on myös tehnyt erittäin hyvää työtä tiedottamisen ja koulutuksen saralla ja molemmissa olisi myös meillä hyödynnettävissä jo valmiiksi tuotettuja palveluita nykyistä enemmän.

Ensi vuoden hallitus uudistui aika maltillisesti. Vaikka järjestäytymistä ei ole vielä tehtykään, uskoisin ensi vuonna agendalla olevan aiemmin jo kertomani valmennusasioiden lisäksi ainakin kamppailulajien yhteistyön syventämistä monilla eri osa-alueilla. Viestintää ja varainhankintaa kehitetään ja varmaankin agendalla ovat myös taloushallinnon muutoksia. Harras toiveeni on, että hallituksen roolia operatiivisissa asioissa voitaisiin kaventaa. Jos jokin yksittäinen asia on pielessä, ensisijaisesti siitä kannattaa mainita asiasta vastaavalle liiton palkatulle henkilölle, jollei muita keksi niin toiminnanjohtajalle.

Ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana alkaa olla takana. Tiesin etukäteen, että homma tulee viemään aikaa ja tarmoa. Silti työmäärä pääsi yllättämään. Toinen asia mikä vähän yllätti, on kritiikin määrä. Ymmärrän että sitä tulee, mutta erityisesti keskustelupalstan nimetön kritiikki on yllättänyt sekä sillä mistä kaikesta hallitusta keksitäänkään syyttää, että sillä millaisia salaliittoteorioita asioiden takana uskotaan olevan. Koska nimettömiin syyttelyihin vastaaminen olisi tuntunut miekkailulta pimeässä molemmat kädet sidottuna, päätin lopettaa koko palstan lukemisen. Sen sijaan kiitän niitä muutamia ihmisiä, jotka ovat kasvokkain tai puhelimessa kritiikkiä minulle antaneet. Palaute on ollut aina rakentavaa ja varmasti joskus aiheellistakin. Parasta kuitenkin on ollut se, että olen ehkä jollakin tavalla kyennyt myös perustelemaan tehtyjä ratkaisuja (aina kaikkea perustietoa ei kuitenkaan voi monestakaan syystä valitettavasti jakaa). Kun muuten mietin, ketkä sitä palautetta ovat nimellään antaneet, useinkin on kyse sellaisista ihmisistä, joitten toimintaa keskustelupalstalla ollaan raukkamaisesti puskista ruodittu. Sattumaako? Tuskin.

Tässä mietteitäni näin vuoden lopuksi. Vaikka ei vuosi vielä paketissa ole. Edessä on vielä esimerkiksi Varalan perinteinen joululeiri. Vuoden 2016 valinnat julkaistaan muuten perinteiseen tapaan urheilugaalassa 17.1.2017. (Urheilugaala muuten järjestetään kamppailulajien osalta viime vuotisia matalammalla profiililla siitä yksinkertaisesta syystä, että gaalan suosion kasvaessa emme onnistuneet samaan niin isoa tilaa kuin mihin olimme aiempina vuosina tottuneet. Ehkäpä judoliiton 60-vuotisjuhlavuonna 2018 keksimme jotain muuta).

Oikein hyvää joulun aikaa ja vuotta 2017 kaikille judokoille

Tankki

P.S. Uuden vuoden lupauksena kannattaa harkita myös judokisaan osallistumista vuonna 2017. Sopivan tilaisuuden siihen antaa vaikkapa Willimies-shiai Lappeenrannassa tammikuun alussa, jossa mukana paitsi harrastelija- myös haastesarjat. Minutkin haastettiin!

    Jaa Facebookissa