Positiivisia asioita

Keskustelupalstoja lukiessa on välillä tunne, että suomalainen judo on raskaassa korpivaelluksessa kohti tuhoa. Välillä se puheenjohtajan virkaa hoitaessakin tuntuu siltä. Käsiteltävät asiat kun yleensä ovat jollain tavalla ongelmia. Positiiviset asiat tulee otettua itsestäänselvyytenä, koska ne eivät yleensä pidä melua itsestään. Ja vaikka ne meluaisivatkin, joku ilonpilaaja joka tapauksessa hiljentää ilon nopeasti, muistuttamalla että kaikki ei olekaan täydellistä. Täydellisessä maailmassa kun jokainen suomalainen vaippaiästä vanhainkotiin treenaisi judoa aamuin illoin ja tätä kirjoittaessa käynnissä olevissa olympialaisissa Suomi ottaisi judon kaikki mitalisijat. Aionkin nyt nostaa tikunnokkaan vain positiivisia asioita, joihin kuluvan kesän aikana olen törmännyt ja liian usein vain antanut asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ilman sen kummempaa iloitsemista.

Aloitetaanpa.Lisensoitujen judokoiden määrä on ollut selkeässä nousussa. Ihan viimeisimpiä lukuja minulla ei päättymässä olevalta lisenssikaudelta ole, mutta kahdeksaatuhatta hätyytellään. Kun siihen liittää judokoitten perheenjäsenet ja muun lähipiirin, voi todeta judon vaikutuspiirissä olevan väkimäärän laskettavan kymmenissä tuhansissa. Judolla on lajina hyvä maine ja se kiinnostaa erilaisia ihmisiä monesta eri syystä. Monet seurat saavat varmasti myös hyväksikäytettyä olympialaisten aiheuttamaa nostetta tekemällä uusia ennätyksiä syksyllä aloittavilla kursseilla.

Erilaiset judoa kouluihin ja judoa oheisharjoituksena muille lajeille - projektit ovat tuoneet lisää judokoita moniin seuroihin. Tällainen toiminta on myös lisääntymässä monissa seuroissa ympäri Suomen. Usein tällaiset projektit vaativat palkattuja ohjaajia ja heitäkin alkaa löytyä eri puolilta maata yhä enemmän. (Aiheen sivusta vähän. Keskustelin kesällä Unkarin liiton puheenjohtajan kanssa ja kysyin, mikä on heidän kilpailullisen nousunsa takana. Vastaus oli yllättävä. Unkarissa judoa on alettu viimeisen kymmenen vuoden aikana viedä määrätietoisesti koulujen opetusohjelmaan. Tähän asti yli 300 koulussa on koulutettu liikunnanopettajille judon perusteita ja näissä judo on jo vakiinnuttanut paikkansa osana koulujen toimintaa. Tänä syksynä aloittaa 500 koulua lisää. Tällä keinoilla judoseuroihin on saatu rekrytoitua jo valmiiksi judosta innostuneita ja perusteet hallitsevia judokan alkuja. Lopettamisprosentit näillä ovat dramaattisesti pienempiä kuin suoraan seuraan tulleilla aloittelijoilla. Siksi Unkari on pystynyt vain vähän Suomea suuremmalla judokamäärällä (n.11000) nostamaan menestystään todella hyvin kansainvälisellä tasolla. )

Maajoukkuetoiminta on nousussa. Eri ikäryhmien maajoukkueissa urheilee nyt aiempia vuosia selkeästi enemmän lajiin todella kovaa panostavia. Erityisesti aikuisten joukkueen kokoa on saatu kasvatettua. Ja parasta kaikissa joukkueissa on niiden hyvä yhteishenki, joka on syntynyt määrätietoisesti asioita yhdessä tekemällä. Myös suoritustasoa eri ikäryhmissä on saatu nostettua. Mitalikannassa ollaan oltu aiempaa vuosia useammin.  Startti uuteen olympiadiin voidaan siis tehdä luottavaisin mielin (Uuden olympiadin lähtölaukaus muuten ammutaan Varalassa 27.8).

Kadettien EM-kisat heinäkuun alussa olivat valtaisan positiivinen kokemus monella eri tavalla. Urheilullisesti Oskari Mäkisen mitali piti Suomen edelleen mitalikannassa. Järjestelyt saivat suitsutusta EJU:n väeltä ja myös eri maiden joukkueilta. Parasta kuitenkin olivat loistavasti toiminut talkooväki sekä joka päivä lähes täynnä olleet katsomot. Tuntui siltä, että koko suomalainen judoväki olisi ollut liikkeellä. Ja vaikka tilinpäätöstä kisoista ei ole vielä tehtykään, uskallan myös ennustaa kisojen taloudellisen tuloksen jäävän positiiviseksi. 

Ehdin kesän aikana käydä kolmella kesäleirillä. Heinävedellä tehtiin osallistujaennätyksiä ja meininki oli perinteisellä savolaisella lupsakkuudella järjestetty. Orimattilan Summer Judo Rocks oli tuttuun tapaansa loppuunmyyty ja hienosti järjestetty koko perheen judotapahtuma. Myös Helsinki Judo Campillä osallistujamäärät nousivat 50% aikaisemmasta vuodesta. (Ensi vuodeksi on muuten suunnitteilla Nordic Capital Judo Challenge - tapahtuman tuominen osaksi ko. tapahtumaa.)  Ilahduttavaa kaikilla näkemilläni leireillä oli se, että tosissaan kilpajudoon panostavien lisäksi paikalla oli myös paljon muilla tavoitteilla judoa harrastavia.

Ynnäsin kesällä viime vuonna järjestetyt judokisat Suomessa ja päädyin pitkälti yli neljäänkymmeneen. Sama tahti on jatkumassa tänäkin vuonna. Ja lähes jokaiseen kisaan on myös löytynyt riittävästi kisaajia, vaikkakin kisoja selkeämmin profiloimalla uskoisin uusienkin kisaajien uskaltautuvan mukaan. Kisaprofilointia tullaan kokeilemaan ensi kaudella ainakin Lappeenrannassa tammikuussa ja toivon kokemusten olevan sellaisia, että näitä kokeiluja voitaisiin jatkaa.

Suomalainen judojournalisimi on saanut uuden toimijan. Hansoku-lehti on alkanut ilmestyä ja ainakin parin viikon viikon kokemuksella nettijulkaisusta voin todeta sen jo nyt löytäneen paikkansa ja osoittannen tarpeellisuutensa. Toivotan toimitukselle puhtia jatkossakin.

Mielenkiintoinen judokausi on aluillaan. Edessä on paljon merkittäviä tapahtumia kuten vaikkapa Tampereen Eurooppa Cup lokakuussa. Myös hallitusrintamalla monenmoisia asioita on tulossa eteen, osa suunnitellusti, osa pyytämättä ja yllätyksenä. Kiistoilta ja myrskyiltä vesilasissa ei varmasti jatkossakaan vältytä. Niiden keskellä täytyy välillä ravistella itseään ajattelemaan isoa kuvaa. Ja siinä isossa kuvassa suomalaisen judon tila on positiivinen. Oikeasti.

    Jaa Facebookissa