Tässä joukossa voi olla olympiavoittaja

Olympiakulta

Judoliiton strategiassa tavoitteeksi tai hienommin sanottuna visioksi on asetettu olympiakulta. Tälle tavoitteelle olen monesti kuullut naureskeltavan ja sitä on pidetty sanan ”visio” yhden sanakirjamerkityksen mukaisesti ”unenomaisena harhanäkynä”. Joku on joskus ehdottanut, olisiko realistisempaa puhua vaikka Euroopan mestaruudesta tai vaikka olympiapronssista. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että visio vie pohjaa muulta judotoiminnalta, kun kaikki energia kohdistetaan olympiakullan voittamiseen.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että visio on oivallisesti asetettu (ja tässä kohdassa totean myös, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä liiton strategian kanssa silloin, kun sitä on laadittu). Minä olen nimittäin oppinut strategiaprosessista sen, että strategian onnistumisen kannalta ei ole lopulta elintärkeää, saavutetaanko visiota koskaan vai ei. Näin myös on asia suomalaisen judon ja olympiakullan osalta. Yhtälailla voi käydä myös niin, että vaikka olympiakulta tulisi, strategia on ollut epäonnistunut. Tärkeämpää kuin itse olympiakulta on nimittäin se, miten kehitämme suomalaista judoa matkalla sinne. Siis se, että kehitämme suomalaista judoa siten, että jollakulla jonain päivänä tuo mahdollisuus olisi. Ja nimenomaan siksi, että Suomessa judon tekeminen on niin hyvällä tasolla, ei siksi että meillä on riittävän lahjakas, määrätietoinen ja varakas yksittäinen urheilija joka nappaa kultaa, tehtiinpä suomalaisessa judossa mitä tahansa.

Mihin visio sitten johtaa, jollei välttämättä olympiakultaan? Minun mielestäni kahteen asiaan.

Kaikkein ensimmäisenä on itse judo, yleinen judo-osaaminen. Judon tulisi kaikilla tasoilla, kaikissa ikäryhmissä olla toteutettu siitä näkökulmasta, että judoa opetetaan ja tehdään mahdollisimman laadukkaasti ja myös kilpailujen näkökulmasta tehokkaasti. Siis kaikilla tasoilla ja kaikissa ikäryhmissä, ei vain kilparyhmissä. Voi nimittäin olla niin, että vaikkapa jo varttuneempana aloittanut judoka joka ei itse koskaan kilpaile, saattaa innostua treenien vetämisestä. Silloin olisi hyvä, jos hänen judo-osaamisensa tukisi myös kilpajudokoisi haluavien kehitystä. En kuitenkaan tarkoita, että judon tarvitsisi tässä tapauksessa olla ns. kuntojudoa kovempaa tai totisempaa. Kunhan vain teknisesti keskityttäisiin randorissa ja kisoissa toimiviin tekniikoihin ja yritettäisiin tehdä niitä mahdollisimman hyvin. Yhtälailla junnutreeneissä. Kaikista ei tarvitse tulla olympiavoittajia tai edes kilpailijoita, mutta treeneissä pitäisi silti mennä judo edellä. Ja siis ihan niillä periaatteilla, joita Jigoro Kano opetti. Edellä mainittu tarkoittaa tietysti sitä, että olisi oltava osaavia vetäjiä, jotka myös kilpajudosta jotain tietävät.

Toinen asia on leveys. Meidän on saatava lisää leveyttä kaikessa: seuroissa, alueellisesti, valtakunnallisesti. Huippukisaajissa, junnukisaajissa, höntsäkisaajissa, kuntoilijoissa, harrastajissa, valmentajissa, tuomareissa, taustapiruissa - you name it. Itse asiassa meillä on osin tuote kunnossa. Vuosittain judon aloittaa merkittävä määrä ihmisiä. Ongelma tuotteessa kuitenkin on, että vuosittain judon myös lopettaa merkittävä määrä ihmisiä. Meidän tulisi löytää mielekkäitä judopolkuja kaikille - myös muille kuin olympiamitalista haaveileville. Näin siksi, että jotta Suomessa voisi olla huippujudokoita, tarvitaan heille myös harjoitusvastuksia, joille tarvitaan myös lisää harjoitusvastuksia jne. Jotta meillä voisi harjoitella edes muutama maailmanhuippu, tarvitsee hän alleen laajan pyramidin ihmisiä. Ja näillä kaikilla pitää olla kivaa ja mielekästä tekemistä. Ja mielekkäitä tavoitteita, esim. kisatavoitteita, vyötavoitteita, kunnossa pysymisen tavoitteita. Tämä on sitä judokulttuuria, jonka soisin edelleen Suomessa kehittyvän. Hyvä esimerkki tästä judokulttuurista muuten oli eilen Myyrmäessä, jossa olin seuraamassa epävirallisia newazan SM-kisoja. Paljon uusia naamoja ja vanhojakin tuttuja vääntämässä tosissaan, mutta ei ryppyotsaisesti. Jäi hyvä mieli.

Visio tarkoittaa minulle siis laatua ja määrää. Ja jotta näitä saavutettaisiin, seuraa siitä kymmeniä, jollei satoja asioita niin seuratasolla, alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Judoliitolle se voi tarkoittaa vaikkapa koulutusjärjestelmän ja huippuvalmennuksen lähentymistä, työtä kisaajamäärien lisäämiseksi tai alueellisen yhteistyön tukemista.

Visiona olympiakulta ei siis tarkoita pelkästään keskittymistä muutamiin huippuihin. Se tarkoittaa sitä, että tiellä olympiakultaan tarvitaan koko suomalaista judoperhettä. Jotta voitaisiin jonain päivänä tuntea, että me jokainen olemme omalta osaltamme olleet vaikuttamassa siihen, että Porilaisten marssi soi suomalaisen judokan kunniaksi.  

Tankki

    Jaa Facebookissa