Motivaatio erityislahjakkuuden ytimessä
Jos ei ole sisäistä motivaatiota lajiinsa, on turha haaveilla tulevansa erityisen lahjakkaaksi urheilijaksi.
Tätä mieltä on lahjakkuutta pitkään tutkinut kasvatustieteen emeritusprofessori
Kari Uusikylä.
- En käsitä, miten se olisi mahdollista. Meitä ei tarvinnut Vaasassa pakottaa, kaikki rakastivat pallon perässä juoksemista, 1960-luvulla jalkapallon A-juniorien SM-kultaa ja tekniikkamestaruuden VPS:ssa voittanut, myöhemmin HJK:ta ja Kiffeniä edustanut Uusikylä muistelee.
Lahjakkuudesta Uusikylällä on sanottavaa muutenkin kuin entisenä urheilijana. Hän on tutkinut aihetta menestyksellä vuosia. Uusikylä suosii kanadalaisen Francoys Gagnén lahjakkuusmallia, jossa synnynnäisiä älyllisiä, luovia, emotionaalisia motorisia kykyjä voidaan kehittää lahjakkuudeksi akateemisella, teknisellä, taiteellisella sekä sosiaalisella alalla, urheilua unohtamatta.
- Geeneissä on ominaisuuksia, joissa tiettyjen alojen valinta on muita helpompaa. Jos 5-6-vuotiaana on tilaa harrastaa, he hakeutuvat luontaisten harrastustensa pariin, Uusikylä uskoo.
Ilman katalyyttejä (elinympäristöä, perhettä, koulua, mutta kaikkein keskeisimpänä motivaatiota) tässä ei onnistuta. Motivaation vuoksi onkin tärkeää, etteivät vanhemmat aseta lastaan liian nuorena jalustalle, jossa nuori ei viihdy.
- Jos ei kiinnosta harjoitella eikä harjoittele, ei kehity. Lahjakkuus on prosessi. 8-vuotiaan lahjakkuudet eivät päde 18-vuotiaana, Uusikylä näkee.
Elämää on urheilun jälkeenkin
Vain harvasta syntymälahjakkaasta urheilijasta tulee menestyvä urheilija aikuisena. Uusikylä on nähnyt liian monen entisen jalkapallotoverinsa heittävän elämänsä hukkaan, kun uran jälkeen on pudottu tyhjän päälle.
- Sami Hyypiällä oli yli ysin keskiarvo, Jari Litmanenkin on ylioppilas, Uusikylä korostaa koulutuksen tärkeyttä, mutta muistuttaa, ettei älykkyys ole pelkkää oppikirjaosaamista.
Valmennus terveellä opetuspohjalla
Osansa saavat myös Uusikylää Nuori Suomi ry:n Lahjakkuus lasten ja nuorten urheilussa -seminaarissa kuunnelleet valmentajat.
- Valmentaja on ensisijaisesti opettaja, ei vain kurin korostaja ja ankara. Kerran kun läskiksi haukkuu, niin nuoren ura saattaa tyssätä siihen. Valmentajan on tajuttava, että sekä kehon, mielen että elämäntilanteen on oltava nuorella kunnossa, Uusikylä perää.
Urheilevan nuoren terve valmennus etenisi Uusikylän mukaan 8-11-vuotiaana kodin lähellä, jonka jälkeen 12-14 -vuotiaana oppeja haettaisiin kauempaa. 14-vuotiaana on päätöksen aika, tähtääkö huipulle vai ei.
Teksti ja kuva: Jukka Auramies, Junnukoutsi verkkolehti 11/09, Nuori Suomi
