Jorma Korhonen

Jorma Korhonen

Suomalaisen judon Hall of Famen kahdeksanneksi jäseneksi nimettiin Jorma Korhonen Urheilugaalan yhteydessä 12.1.2016.

Jorma Korhonen on ollut ehkä lähempänä olympiamitalia kuin kukaan muu suomalaisjudoka. Puolivälierätappio tuomariäänestyksellä Barcelonan olympialaisissa pudotti Jorkin varmoista mitaliotteluista alle 71 kilon sarjassa.

Jorma Korhosen kotikisoissa saavuttamaa Euroopan mestaruutta 1989 saatettiin pitää onnekkaana, mutta viimeistään seuraavan vuoden EM-hopeallaan Jorkki todisti epäilijöille, ettei kyse ollut mistään onnenkantamoisesta.

Korhonen oli kovassa kunnossa koko 1990-luvun alun. Hän toi Suomeen myös toistaiseksi viimeisen aikuisten arvokisamitalin, EM-pronssin Ateenasta 1993 (paralympialaisista ja erityisjudosta on mitaleita toki tullut). Hän oli myös neljästi häviämässä pronssia arvokisoissa. Mitalien lisäksi neljä viidettä sijaa on kuitenkin osoitus pitkästä ja tasaisesta huippu-urasta.

Kovassa kunnossa Korhonen oli myös olympiavuonna 1992. Toukokuussa järjestetyissä EM-kisoissa Jorkki sijoittui viidenneksi. Tähtäin oli kuitenkin Barcelonan olympialaisissa heinäkuussa.

-Olin hyvässä kunnossa, mutta kolme viikkoa ennen olympialaisia tulin otteluharjoituksissa huonossa asennossa mattoon ja rintalastaani tuli viheliäinen särö. Se saatiin kuitenkin puudutettua niin, että pystyin ottelemaan, Korhonen muistelee.

Arpaonni Barcelonassa ei ollut kovin suotuisa, sillä ensimmäiseksi vastaan asettui saman vuoden Euroopan mestari Itävallasta. Korhonen voitti ottelun tuomariäänestyksellä. Seuraava vastustaja Tšekeistä kukistui selvin pistein. Kolmannella kierroksella vastaan asettui saksalainen Stefan Dot, jonka Korhonen oli kaksi kuukautta aiemmin EM-kisoissa voittanut.

-Voitto tuossa ottelussa olisi vienyt minut vähintään pronssiotteluun. Hävisin sen kuitenkin tuomariäänin. Se harmittaa vieläkin. Keräilyerissä tuli tappio ensimmäisellä kierroksella ranskalaiselle, joka voitti lopulta pronssia. Sijoitukseni oli sitten 9., Korhonen kertaa.

Korhonen sanoo Barcelonasta jääneen muuten mukavat muistot. Suomella oli kaikkien aikojen suurin judojoukkue matkassa, joten harjoitusvastustajia oli riittävästi ja joukkuehenki katossa.

-Vaikka yksilölajista onkin kyse, niin aina on mukavampaa lähteä isommalla porukalla matkaan. Barcelonassa tunnelmaa nostatti myös naisten mukana olo, Korhonen painottaa.

Korhosella menestys keskisarjassa on vertaansa vailla suomalaisessa judossa. Sen vuoksi monia varmasti kiinnostaa, millä eväin Jorkki menestyi.

-Sain omiin liikkeisiini aika hyvin tehoja eli lajivoimani oli hyvä. Voimatasossa saatoin kilpakumppaneille hävitäkin, mutta lajivoima, kunto ja nopeus olivat kohdallaan. Pärjäsin myös otetaistelussa, Korhonen sanoo.

Lajivoimaa Korhonen sanoo hankkineensa niin, että kaikki harjoitukset jalostettiin lajivoimaksi. Esimerkiksi punttisalilla harjoitukset tehtiin judonomaisiksi. Salitreenien lopuksi tehtiin vielä paljon judoheittoja.

-Ei ole judossa paljon hyötyä siitä, että penkistä nousee 150 kiloa, jos sitä voimaa ei saa kanavoiduksi judoheittoon, Korhonen muistuttaa.

Korhonen pitää tärkeänä myös valmentajien roolia. Hänen oma valmentajansa Harry Halttu laati Korhoselle tarkat päiväohjelmat, joiden ansiosta Korhosella oli tarkkaan tiedossa mitä hän oli salille menossa tekemään. Ohjelmat lyötiin lukkoon yleensä pidemmiksi aikaväleiksi, kuten olympiadeiksi sekä lyhemmällä tähtäimellä arvokisojen osalta vuodeksi kerrallaan.

-Pitää olla selvät tavoitteet ja tietää mihin panostaa. Muuten treenaaminen on ihan lottoamista. Silloin ei varmasti menesty, Korhonen muotoilee.

Lisäksi Jorkki korostaa judon henkistä puolta. Häviämistä pitää oppia inhoamaan. Vaikka häviäminen kävisikin ottelun aikana mielessä, niin sille ei saa antaa sellaista yliotetta, että se alkaisi toteuttaa itseään. Tappioita on osattava myös käsitellä ja ottaa niistä opiksi.

Korhonen uskoo Suomen judon menestyvän jatkossakin. Laji on muuttunut vuosien varrella ja vastustajat kovenevat, kun monissa maissa harjoittelu on ammattimaista. Suomalaisten pitäisi silti uskoa omaan tekemiseen ja pitkäjännitteisyyteen.

-Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tietä. Niin monet asiat vaikuttavat. Kun palikat sattuvat loksahtamaan kohdalleen ja se arvokisamitali tulee, se kannustaa muitakin. Mitaliotteluihin nouseminen arvokisoissa vaatii kivisen tien kulkemista, mutta se on kaikille mahdollista ja palkitsevaa, Korhonen toteaa.

Korhonen pitää tärkeänä myös kovatasoisia ja motivoituneita harjoitusvastustajia. Esimerkiksi sarjaa alempana otellut nuorempi veli Marko oli tärkeä lenkki Jorkin uralla.

-Pitää olla joku toinen hullu, joka sitoutuu harjoittelemaan 2-3 kertaa päivässä. Ilman Markoa olisin joutunut ainakin muuttamaan Kajaanista. Omassa sarjassani oli kovatasoisia vastustajia, kuten Seppälän Kalle ja Mäkelän Mika hengittämässä niskaan, mikä motivoi yrittämään entistä kovemmin, Korhonen suitsuttaa.

Omasta urastaan Korhonen antaa kiitosta luonnollisesti henkilökohtaiselle valmentajalleen Harry Haltulle sekä omille vanhemmilleen, jotka jaksoivat tukea poikaansa koko uran ajan. Päävalmentajana toiminut Seppo Myllylä saa myös kiitokset poikkeuksellisen taisteluhengen luomisesta 90-luvun maajoukkueessa.

-Seppo entisenä huippu-urheilijana ymmärsi arjen murheita ja sanoi, että hänelle voi soittaa vaikka yöllä, jos jokin asia painaa mieltä. Kiitos kuuluu myös Kajaanin kaupungille, joka antoi riittävästi vapaa-aikaa harjoitteluun ja kilpailuun. Kun oli työpaikka, niin talouskin oli kunnossa, Korhonen luonnehtii.

Matolla Jorkki sanoo käyvänsä edelleen päivittäin, vaikka käsi onkin siinä kunnossa, ettei sillä kilpajudoa enää harrasteta. Randoria pystyy kuitenkin ottamaan ja Kajaanin kokoisessa kaupungissa Jorkin tasoisia harjoitusvastustajia varmasti tarvitaan.

Faktat

Syntynyt: 1968

Asuinpaikka: Kajaani

Ammatti: jäähallin hallimestari

Harrastukset: judo ja metsästys

Vyöarvo: 5 dan

Lempitekniikka Moroteseoinage

Saavutukset: alle 21-vuotiaiden EM pronssi 1988, aikuisten EM-kulta 1989, EM-hopea 1990, EM-pronssi 1993. Neljä Suomen mestaruutta. Neljä viidettä sijaa EM- ja MM-kisoista.

Motto: Periksi ei anneta.